JOHDANTO
Tehtävään valitsin Case- nuoret, jossa esimerkki nuorena on 8. luokkalainen Saara, jolla on vääristynyt kehonkuva. Saara pitää itseään lihavana, vaikka on normaalipainoinen ja tähän kehonkuvan vääristymään yhtenä vaikuttavana tekijänä on sosiaalinen media, jonka parissa hän viettää reilusti aikaa. Sosiaalisen median, esimerkiksi Instagramin, on todettu olevan kiinteä osa nuorten elämää nykypäivänä. Salokoski ja Mustosen (2007) mukaan, nuoret omaksuvan sosiaalisen median kautta tyylejä ulkonäön ja arvomaailman suhteen, mikä pidemmällä aikavälillä sulautuu osaksi heidän identiteettiään. Saara seuraa sosiaalista mediaa ja ihailee siellä olevia kuvia laihoista tytöistä sekä vertaa itseään näihin kuviin ja tämä aiheuttaa hänelle negatiivisia tunteita omaa kehoaan kohtaan. Saara ei kuitenkaan ymmärrä, että kuvia sosiaalisessa mediassa on muokattu erilaisin menetelmin vaan hänelle nämä kuvat ovat todellisia. Sosiaalinen media ruokkii Saaran ajatuksia siitä minkälainen ihminen kelpaa ja on “täydellinen”. Nuorille sosiaalisen median rooli on kiistaton. Sosiaalinen media voi synnyttää hyödyllistä toimintaa terveystiedon ja arkielämän yhdistämisen kannalta, mutta toisinaan niistä voi myös tulla valheellisen tiedon syntysijoja. (Martikainen ym. 2017). Aikuisten on oltava tietoisia sosiaalisen median trendeistä ja oltava digitaitoisia pystyäkseen tukemaan nuorten sosiaalisen median käyttöä. (Goodyear 2020). Sosiaalinen media voi tukea nuorten kehonkuvan kasvua mikäli vanhemmat kannustavat tarkastelemaan kriittisesti sosiaalisen median täydellisiä kuvia ja miettimään voivatko ne olla oikeita. Sosiaalinen media saattaa hämärtää nuorilla rajan totuuden ja valheen välillä ja näin on Saarallakin, hän ei erota totta ja tarua toisistaan. Sosiaalinen media on osa terveyden edistämistä niin hyvässä kuin pahassa nyky- yhteiskunnassa.
Käsitys omasta kehosta ja kehonkuva muotoutuu jatkuvasti elämän myötä, ja siihen vaikuttavat myös muun muassa murrosiässä läheisiltä saatu palaute, yhteisölliset esikuvat sekä terveys ihanteet. Kehonkuvaa muokkaa ja se muotoutuu myös kasvatuksen tuloksena esimerkiksi rennot, mutkattomat ja suorituspaineettomat liikunnan tai yhdessäolon hetket vanhempien kanssa vahvistavat nuoren myönteistä minäkäsitystä ja positiivista kehonkuvaa.Jos lapsi/ nuori tuntee, olevansa ihana ja tärkeä, hänen itsetuntonsa kehittyy yleensä hyväksi. (Paavola 2017). Esimerkin nuorella Saaralla on kurinalaisen kotikasvatus, vanhemmat odottavat häneltä menestystä niin koulussa kuin urheilussa.
Saara itse harrastaa uimista kavereiden kanssa satunnaisesti, mutta hänellä ei tunnu olevan mitään säännöllistä harrastusta. Nuorille harrastukset ovat keino itsensä kehittämiseen, kaverisuhteiden vaalimiseen, omien vahvuuksien löytämiseen, vuorovaikutukseen kanssa muiden kanssa, sekä valinta käyttää vapaa-aikaansa mahdollisimman mielekkäästi. Harrastukset ovat myös keino ehkäistä syrjäytymistä. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2017). Saaralla on muutamia ystäviä, mutta hänellä ei ole suurta joukkoa kavereita joiden kanssa viettää vapaa- aikaansa eikä hän ole kovin suosittu koulussa. Lasten ja nuorten hyvinvointi Kouluterveys 2019 kyselyn mukaan Saaran ikäisistä, eli 8 luokkalaisista, nuorista joka kymmenes tuntee itsensä yksinäiseksi ja tytöillä yksinäisyyden kokeminen on vielä yleisempää kuin pojilla.(THL 2019). Nuorelle ystävyyssuhteet ovat erityisen tärkeitä, koska niiden kautta hän harjoittelee tärkeitä ihmissuhdetaitoja, kuten kykyä empatiaan, toisten huomioimista ja luottamusta toisiin ihmisiin. Kaveriporukasta haetaan hyväksyntää, mutta myös läheisyyttä ja yhteenkuuluvuutta, jota on aikaisemmin saanut pääasiallisesti perheeltä ja vanhemmilta. Nuori hakee ja tarvitsee ryhmää, jonka kautta jakaa kokemuksia ja tuntea yhteenkuuluvuutta. (MLL 2020). Saara kompensoi suuremman kaveripiirin puuttumista sosiaalisella medialla.
Saara kokee tuntevansa itsensä alakuloiseksi, koska ei tunne itseään hyväksi omassa kehossaan ja on tämän johdosta alkanut säännöstelemään omaa syömistään ja jättämällä aterioita väliin. Säännöllinen syöminen pitää nälän poissa, mielen virkeänä ja painon hallinnassa (TEKO). Saaran on opittava yhdistämään asioita omassa terveydessään ja huomattava syys- seuraussuhteet. Saaran on myös opittava se kuinka hän pystyy itse edistämään omaa terveyttään turvallisen tukiverkoston avustamana ja samalla tunnistettava tukiverkoston hänelle tarjoamat mahdollisuudet.
KENELLE KUULUU NUOREN TERVEYDEN EDISTÄMINEN?
On ajankohtaista tarkastella nuorten hyvinvoinnin, sillä tällä hetkellä nuoret oireilevat enemmän ja tarvitsevat yhä enemmän korjaavia palveluita, paineet lisääntyvät ja kilpailu esimerkiksi opiskelupaikoista on kovaa (Kaleva 2019). Nuorten terveyden edistämiseen tulee ohjata voimavaroja ja aikaa, koska tätä kautta luodaan perusta koko terveydelle. Koulu on yksi terveyden edistämisen keskeisistä areenoista ja muutenkin tärkeä vaikuttaja nuorten elämässä (Karvinen 2004). Yhteistyöstä koulun, oppilaan ja hänen kotinsa kanssa tulisi rakentaa tehokas ja joustava järjestelmä nuoren terveyden ja hyvinvoinnin tueksi. Kouluyhteisöön on terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen avuksi, opettajien rinnalle, tuotu useita muitakin ammattilaisasiantuntijoita. Kouluterveydenhuolto on laajentunut ja koululääkärin sekä terveydenhoitajan lisäksi mukaan ovat tulleet koulupsykologitoiminta ja sosiaalityön ammattilaiset tukemaan nuoria. (Rimpelä ym 2007). Kouluterveydenhuollon tavoitteisiin sisältyy oppilaan kasvun, terveyden ja hyvinvoinnin seuraaminen ja edistäminen vuosittain (STM 2020). Ajateltaessa kouluterveyden merkitystä esimerkki nuoreen Saaraan, huomataan kouluterveydenhoitajan ja 8.luokan terveystarkastus ovat merkittävässä asemassa hänen hyvinvoinnin haasteidensa ja kehonkuvan ongelmien esiin nostamisessa.
Terveystarkastuksiin, niin lääkärin kuin terveydenhoitajan, sisältyy terveysneuvonta. Terveysneuvonnan tavoitteena on antaa nuorille ja heidän perheilleen sellaista tietoa,jota niin nuori kuin hänen vanhempansa voivat soveltaa käytäntöön esimerkiksi elintapojen tai mielenterveyden haasteiden suhteen. Tämän tiedon kautta nuori voi ottaa vastuun omasta terveydestään ja vanhemmat puolestaan nuoren terveyden tukemisesta. (THL, STM). Perheen tuki nuoren elämässä on tärkeä ja kouluterveydenhuollon on tuettava vanhempia kasvatustyössä, heidät on otettava aktiivisiksi toimijoiksi mukaan nuoren hyväksi. Sormunen ym. (2012) tutkivat vanhempien ja koulun työnjakoa peruskouluikäisten terveyskäyttäytymisen ja terveyttä edistävän toiminnassa ja siinä mietittiin mitkä osa- alueet nuorten terveyden edistämisessä kuuluvat koulun vastuulle ja mistä taas veto vastuu kuuluu vanhemmille. Kyselyssä koulun vastuulle katsottiin kuuluvan mm. sen kuinka toimitaan ryhmissä, mutta esimerkiksi yhteisvastuualueeksi koulun ja vanhempien kesken, katsottiin kuuluvan kiusaamiseen puuttumisen ja syrjäytymisen ehkäisyn.
Terveystarkastuksessa korostuu vastavuoroisen keskustelun merkitys; nuoren kanssa keskustellaan ikätasoisesti, hän saa ja hänelle annetaan riittävästi aikaa asioihin vastaamiseen ja terveydenhoitaja huolehtii myös kannustavaa palauteen antamisesta merkitys (THL). Ammattilaisen on mahdollista pilkkoa ongelmat ja etsiä niihin apua ongelma kerrallaan, mutta samalla huomioiden kokonaisuuden johon apua hoidossa tarvitaan. Saaralla ongelmana esiin nousee kehonkuvan vääristymä, joka vaikuttaa hänen ruokailutottumuksiin sekä mielialaansa, näiden kaikkien osa- alueisiin tukemiseen tarvitaan apua ja ohjausta. Terveystarkastuksista on erityisesti apua niiden oppilaiden tunnistamista, jotka tarvitsevat tiiviimpää tukea ja seurantaa. Saara tarvitsee elintapaohjausta, tukea ja seurantaa ruokatottumusten niin painonsa tarkkailun ja kehonkuvan vääristymän kuin alakuloisuuden aiheuttamien haasteiden kanssa. On mietittävä riittääkö keskustelu kouluterveydenhoitajan, psykologin ja kenties ravitsemusterapeutin kanssa vai tarvitaanko lisäpalveluita muilta ammattilaisilta. Saara on aktiivinen sosiaalisen median käyttäjä, joten hänellä tukevia toimenpiteitä mietittäessä voitaisiin muun tuen lisäksi myös ajatella ns. turvallisten internetsivustojen läpikäyntiä tai suosittelua. Esimerkkinä tällaisesta sivustosta voisi olla TEKO- terve koululainen sivusto, josta löytyy materiaaleja sekä vinkkejä mm. ruokailuun ja liikuntaa, tutkimusten, blogikirjoitusten kuin myös Youtube- videoiden muodossa. Sivusto on suunnattu nuorille, vanhemmille kuin myös ammattilaisille (TEKO).
Perinteisten terveyden edistämisen materiaalin rinnalle on noussut teknologian ja sosiaalisen median hyödyntäminen, esim. mahdollisuus keskusteluun ammattilaisten kanssa verkon välityksellä tai vertaistukea antavat Chat- palvelut. Sosiaalisen media voi synnyttää hyödyllistä toimintaa terveystiedon, arkielämän ja terveyden edistämisen yhdistämisen kannalta, mutta tulee myös muistaa, että toisinaan niistä voi tulla valheellisen tiedon portaaleja. (Matikainen & Huovila 2017, Kaleva). 2017). Sosiaalisen median palveluissa nuoria kiehtoo anonymiteetin säilyttäminen sekä mahdollisuus hakea matalalla kynnyksellä apua. Sosiaalinen media mahdollistaa eri muodoissaan terveysviestinnälle monipuolisen areenan, jossa voidaan kohdata ihmisiä vuorovaikutteisesti. (Kaleva, Smart Moves). Vertaistuki on tärkeää ja tähän haasteeseen olisi tulevaisuudessa panostettava enemmän.
Terveyden edistämisen näkökulmasta koulun terveystiedon opetus on voimavara, jonka tavoitteena on nuorten mahdollisimman hyvä hyvinvointi sekä terveys ja näiden tukeminen arkielämässä (Välimaa 2005, Karvinen 2004). Nuoren hyvinvointia voidaan tukea antamalla heille suunnattua, tarpeenmukaista mukaista tietoa terveyteen ja hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä. Tähän päästään niin kuunnellen kuin huolehtien siitä, että annettu tieto on nuorille saavutettavissa olevaa ja sitä voi myös tarpeenmukaisesti soveltaa (Kaleva).
POHDINTA
Moilanen (2019) kirjoittaa artikkelissaan, ettei nuori ole yksin vastuussa omasta terveydestään vaan vastuu on myös vanhempien, terveydenhuollon sekä laajemmin yhteiskunnan. Tämä jaettu vastuu mahdollistaa nuorella mahdollisuuksia tehdä terveyttään edistäviä valintoja sekä samalla saavuttaa ja toteuttaa niihin liittyviä oikeuksia, velvollisuuksia ja vastuuta. Nuorten terveyden edistämisessä on siis tärkeä rooli niin ammattilaisilla, vanhemmilla, nuorella itsellään kuin myös kolmannen sektorin toimijoilla. (Moilanen 2019). Koulun sekä kolmannen sektorin tulee tehdä tiivistä yhteistyötä nuorten hyväksi. Työmuotoina voivat olla erilaiset teemapäivät, jalkautuva- ja etsivätyö, auttavat puhelimet ja verkkopalvelut. Yhteistyöstä koulun, nuoren, vanhempien ja kolmannen sektorin toimijoiden kanssa tulisi rakentua tehokas ja joustava järjestelmä nuoren terveyden ja hyvinvoinnin tukemiseksi.
Tulevaisuudessa tulee lisätä myös nuorten osallisuutta ja vaikutusmahdollisuuksia oman hyvinvointinsa ja terveytensä edistämiseen omassa toimintaympäristössään (Kaleva). Terveyden edistämisen ns. vanhojen keinojen lisäksi on kehitettävä uusia jotka vastaavat nuorten sen hetkistä osaamista ja tottumuksia, tietoa on oltava saatavilla internetissä, sosiaalisessa mediassa yms. Nuorella on myös vastuu omasta terveydestään ja sen edistämisestä eikä tätä tule unohtaa. Nuoren itsenäistymisessä terveys kulkee mukana, muiden arvostamisena, välittämisenä sekä hyvänä olona. Terveys voi kiinnittyä nuoren elämään myös negaation kautta: väsymyksenä, uupumuksena, masennuksena ja jopa itsetuhoisuutena.(Puuronen 2006). Nuoren on opittava kohtaamaan terveytensä ja sen haasteet turvallisen tukiverkoston kautta.
Sosiaalinen media on tullut terveyden edistämiseen jäädäkseen ja tämä on ammattilaisten hyväksyttävä ja sopeutettava osaksi omaa toimintaansa. Sosiaaliseen mediaan terveyden edistämisessä on suhtauduttava kriittisesti se voi toimia keskeisenä uuden tiedon välittäjänä, mutta samalla se voi myös levittää “väärää” tietoa esim. anoreksian ihannointi/ rokotevastaisuus. Ammattilaisten onkin osattava esimerkiksi “suodattaa” nuorille ns. turvallisia sivustoja, joista he voivat materiaalia hakea. Terveyden edistämistä ja sen viestintää tulee tehdä pitkäjännitteisesti, että se on vaikuttavaa ja tämä tulee huomioida myös sosiaalisen median viestinnässä; helppoja ja nopeita tuloksia kun saavutetaan harvoin. (Matikainen & Huovila 2017). Helppoja ja nopeita tuloksia saavutetaan harvoin nuorten terveyden edistämisen toimissa, sillä jokainen esiin noussut huolenaihe, pieni tai suuri, tarvitsee jonkun jolla on aikaa kuunnella ja lähteä hakemaan ongelmaan ratkaisua yhdessä nuoren kanssa. Tähän käytetty aika ja resurssit ovat vaivan arvoisia sillä näin pyritään nuorelle saavuttamaan paras mahdollisen hyvinvointi ja terveydentilan koko hänen elämänkaarensa ajalle.
Lähteet:
Goodyear V. Narrative Matters: Young people, social media and body image. Child and Adolescent Mental Health. 25 (1), 48-50.
Kaleva. 8.2.2019. Kuinka edistää nuorten terveyttä nykypäivän vaatimusten ristipaineessa?https://blogit.kaleva.fi/taidon-aani/edistaa-nuorten-terveytta-nykypaivan-vaatimusten-ristipaineessa. Luettu 18.4.2020.
Karvinen, M. 2004. Koulu on terveyden edistämisen areena. Promo 4, 22.
Matikainen J & Huovila J.2017. Sosiaalinen media terveyden edistämisessä. Duodecim.133(10),1003-7. https://www.duodecimlehti.fi/duo13732. Luettu 16.4.2020
Mannerheimin lastensuojeluliiton verkkosivu (MLL). https://www.mll.fi/vanhemmille/tukea-perheen-huoliin-ja-kriiseihin/nuori-on-yksinainen/. Luettu 19.4.2020.
Moilanen T. 2019. Nuorten terveysvalintoihin liittyvät oikeudet, velvollisuudet ja vastuu.Sosiaalitieteellinen aikakauslehti 56, 157–160.
Opetus ja kulttuuriministeriö 2017. Jokaiselle lapselle ja nuorelle mahdollisuus mieleiseen harrastukseen. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2017;19 http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/80110/okm19.pdf
Paavola N. 24.6.2017. Artikkeli: Lisääkö sosiaalinen media syömishäiriöitä? Kaleva. https://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/lisaako-sosiaalinen-media-syomishairioita/763361/ Luettu 9.4.2020
Puuronen A. 2006. TERVEYSTAJU NUORET, POLITIIKKA JA KÄYTÄNTÖ. Nuorisotutkimusverkosto Nuorisotutkimusseura Verkkojulkaisuja 91. https://www.nuorisotutkimusseura.fi/images/julkaisuja/terveystaju.pdf#page=6. Luettu 19.4.2020.
Rimpelä M, Rigoff A-M,Kuusela J & Peltonen H. 2007. HYVINVOINNIN JA TERVEYDEN EDISTÄMINEN PERUSKOULUiSSA – perusraportti kyselystä 7.–9. vuosiluokkien kouluille. Opetushallitus, Vammala. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/77721/hyvinvoinnin.pdf?sequence=1
Smart Moves https://www.smartmoves.fi/. Luettu 20.4.2020.
Sormunen M., Tossavainen H. & Turunen H. 2012. Parental perceptions of the roles of home and school in health education for elementary school children in Finland. Health Promotion International, Vol. 28 No. 2 Oxford University Press.
STM. https://stm.fi/kouluterveydenhoito. Luettu 16.4.2020.
Tukia R-M. 2019. SELFIET NUORTEN SILMIN Fenomenografinen tapaustutkimus nuorten omakuvista lukio- ja taidemuseoympäristössä. Pro gradu -tutkielma.Taiteiden tiedekunta. Lapin yliopisto.
Välimaa, R. 2005. Terveysymmärrystä rakentamassa. Teoksessa L. Kannas & H. Tyrväinen (toim.). Virikkeitä terveystiedon opetukseen. Jyväskylän yliopisto, Terveyden edistämisen tutkimuskeskus, 37–48.
Tervekoululainen- sivusto: https://www.tervekoululainen.fi/ylakoulu/taustajoukot-tukena/. Luettu 20.4.2020.
THL verkkosivu: https://thl.fi/fi/web/hyvinvointi-ja-terveyserot/eriarvoisuus/elamankulku/nuoret. Luettu 1.4.2020
THL verkkosivu: https://thl.fi/fi/web/lapset-nuoret-ja-perheet/peruspalvelut/opiskeluhuolto/kouluterveydenhuolto/terveystarkastukset/terveystarkastusten-sisalto-ja-tarkoitus. Luettu 17.4.2020
Salokoski, T. & Mustonen, A. 2007. Median vaikutukset lapsiin ja nuoriin: katsaus tutkimuksiin sekä kansainvälisiin mediakasvatuksen ja - säätelyn käytäntöihin. Helsinki: Mediakasvatusseura ry. Mediakasvatusseuran julkaisuja 2/2007: 8-139. (http://www.mediakasvatus.fi/publications/ISBN978-952-99964-2-1.pdf. Luettu 10.4.2020
STM. 2020. Kouluterveydenhuolto. https://stm.fi/kouluterveydenhoito. Luettu 19.4.2020