Keskustelualue: 8. ja 9.-luokkalaisten terveysongelmat ja terveyden edistäminen

8. ja 9. luokkalaiset

Re: 8. ja 9. luokkalaiset

by Liisa Maarit Raatikainen -
Number of replies: 0

Ruokailutottumuksista olen myös itse käynyt tyttöjen ryhmän kanssa keskustelua. Vaikka tietoisuus ruokailusta ja ruokailuajoista onkin, niin moni asia vaikuttaa päivittäiseen valintaan ja siihen käydäänkö koululla ruokailemassa. Tärkein noista on kavereihin samaistuminen, jolloin jätetään ruokailu pois vaikka kokonaan. Ruoka itsessään on toinen, onko makua vai eikö yleisesti maistu. Tuossa ikäluokassa on paljon ulkonäköpaineita ja niiden kautta tutkitaan omaa kehoa.  Ruokailun aikataulu on yksi noista ruokailuun vaikuttavista tekijöistä, ruokailuun ei mennä, jos esimerkiksi opettaja pitää tuntia pidenmpään kun kellon soittoon ja tähän lisänsä tuo jos ruokailua edeltä tunti ei ole koululla. 

Nuoret on aika monesta asiasta tietoisia ja valistus ei enää toimi samalla tavalla kuin aiemmin. Nyt tarvitaan enemmän aikuisilta itsensä antamista ja aitoa välittävää keskustelua. Moniammatillisuudesta puhutaan paljon, mutta voidaanko tehdä myös rajat rikkovaa yhteistyötä? Kosmetologien ja kampaajien koulutuksessa on osansa ravinnon vaikutuksella ihoon, hiuksiin ja terveyteen sekä vartalotyyppeihin ja siihen miten häivytetään ja korostetaan omia piirteitä. Itsetunto ja - arvostus rakentuvat kuitenkin voimakkaimmin juuri noiden vuosien aikaan ja jos sitä saadaan vahvistettua yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa, toisiko se apua nuorten kanssa toimimiseen?

Kokeilimme tammikuussa etsivän nuorisotyöntekijän kanssa päihteistä keskustelua tyttöjen ryhmän kanssa. Keskustelu puettiin pelin varjoon ja molemmat vetäjät oltiin pelissä myös mukana. Tietoa asioista oli ja myös omia näkemyksiä samalla saatiin aikaan aivan uskomattoman hienoja keskusteluja erilaisista päihteisiin liittyvistä asioista. Totuus vai tehtävä toimii samalla tavalla herättelijänä varsinkin kun aikuinen on turvallinen ja uskaltaa myös omasta kokemuksestaan kertoa.

Molemmat kokemukset osoittivat, että nuorilla on tietoa asioista, mutta aikuisen kanssa vastavuoroisuus tuo asiat konkreettisemmaksi nuorten ymmärtää kokonaisuuksia. Ollaanko esimerkiksi terveystiedossa menty liian isoihin ryhmäkokoihin ja sekaryhmiin, jolloin nuoret eivät enää uskalla kysyä mieltä painavista asioista?  Tai voiko ajatella että ennen suosikki, sinä & minä ja me kaks toivat ammattilaisten näkemyksen nuoria mietityttäviin kysymyksiin, kun nykyään netistä saa tietoa, jota ei välttämättä olla tarkastettu sen oikeellisuuden suhteen.