Keskustelualue: 4.-5.-luokkalaisten terveysongelmat ja terveyden edistäminen

4. ja 5. luokkalaiset

4. ja 5. luokkalaiset

by Tanja Lindqvist -
Number of replies: 1

4. ja  5. luokkalaiset.

Tarkastellessani Lasten ja nuorten hyvinvointi – Kouluterveyskysely 2019 huomasin, että yleisesti 4. ja 5. luokkalaiset ovat tyytyväisiä elämäänsä. Pojista prosentillisesti suurempi osa on tyytyväisiä elämään 2019 kuin mitä he olivat vuoden 2017 tuloksissa. Verrattaessa suoria vastaus lukuja käy ilmi, että pojat ovat molemmissa tutkimuksissa olleet tyytyväisempiä kuin tytöt. Tyttöjen elämäänsä erittäin tyytyväisten määrä on pudonnut noin 1% verran ja molemmissa tutkimuksissa se on alle 50%.

4. ja 5. luokkalaisista vain 3% tuntee itsensä yksinäisiksi eli näillä ikäryhmillä yksinäisyys ei ole oman kokemuksen mukaan vielä kovin suurta.  Nostan tämän luvun fokukseen, kuitenkin huolen aiheena sillä, että syrjäytymis- tutkimuksissa on nuorilta kysytty keskeisimpiä syrjäytymisen syitä ja he ovat nostaneet yhtenä keskeisenä syrjäytymisen syynä esiin ystävien puutteen. Ja koen, että vaikka nämä luvut eivät ole tällä ikäryhmällä suuria tulee kuitenkin syrjäytymistä pyrkiä ehkäisemään jo tässä vaiheessa. Tämä sama heijastuu osaltaan myös osallisuutta tarkasteltaessa siinä, että 4. ja 5. luokkien oppilaat eivät koe olevansa tärkeä osa kouluyhteisöä. Vuonna 2017 54,5 % oppilaista koki olevansa tärkeä osa kouluyhteisöä vuonna 2019 vastaava luku oli 42,1%. Tässä kategoriassa poikien luku on pudonnut tyttöjen lukua nopeammin eli 2019 vuonna vastanneista pojista vain 39,8 % prosentti kokivat itsensä tärkeänä osana kouluyhteisöä, kun aikaisemmassa 2017 tutkimuksessa 52.3% kokivat olevansa tärkeä osa kouluyhteisöä.  Arvostuksen puute on omiaan lisäämään syrjäytymistä nuorilla ja tämä onkin asia johon tulisi aktiivisesti yrittää puuttua. Koululla on mahdollisuus vaikuttaa asioihin näiden ikäluokkien kohdalla, sillä 78% 4. ja 5. luokkalaisista, 2019 raportin mukaan, pitää koulunkäynnistä.

Tarkasteltaessa osallisuutta nousee esiin, että niin pojat, kun tytötkin kokevat olevansa tärkeä osa perhettä, sukua, lähiyhteisöä ja luokkayhteisökin nousee yli 50% vastauksissa. Tämä luvun perusteella koululaiset siis kokevat kuitenkin osallisuutta ja sen tärkeyttä eikä ainakaan tällä prosentilla se lisää syrjäytymistä tai yksinäisyyttä.

Oman terveyden tilansa oppilaat (niin pojat kuin tytöt) kokevat suhteellisen hyväksi vain, joka kymmenes (9 %) perusopetuksen 4. ja 5. luokkaa käyvistä lapsista on kokenut terveytensä keskinkertaiseksi tai huonoksi. Tarkastellessani tuloksia yksityiskohtaisemmin koin huolestuttavana, että mielenterveyden kohdalla 15,5% nuorista on kokenut, että heillä on ollut mielenterveyteen liittyviä ongelmia 2 viimeisen viikon aikana. Fokukseen nousee erityisesti se, että erityisesti tytöllä tämä % on noussut vuosien 2017 ja 2019 välisenä aikana eli vuonna 2019 luku on 17.1% kun vastaava luku 2017 on ollut 13.1%. Voisiko, olla että edellä mainittuun vaikuttaisi se, että 4. ja 5. luokkaa käyvistä lapsista 12 prosenttia ilmoitti kokeneensa fyysistä uhkaa vähintään kerran viimeksi kuluneen vuoden aikana. Heijastuuko turvattomuus/ fyysinen uhka näissä nousevissa luvuissa? Mielenterveyden palveluissa nuorten ja lasten pahoinvointi näkyy lisääntyneenä palveluiden tarpeena. Erilaisia tukevia matalankynnyksen palveluita on lisätty ja lisätään niin erikoissairaanhoitoon kuin perusterveydenhuoltoon. Yritetään löytää, jonkinlaisia ratkaisuja, että näille luvuille pystyttäisiin tekemään jotain, mutta kaikkia nämä palvelut eivät tavoita yrityksestä huolimatta. Toinen huolestuttava piirre on, että liikkumisen määrä on vähentynyt ikäryhmän oppilailla reilut 5% kysyttäessä 1h liikkumista / 7 päivänä viikossa. Liikunnan määrän vähentyessä nousee riski kasantauteihin sairastumisseen. On tärkeää ennaltaehkäistä lasten ja nuorten sairastumista kansantautiin jo näin varhaisessa vaiheessa, sillä kansantaudit ja niihin sairastuminen heijastuvat suuresti myös koko kansantalouteen. Maailman terveysjärjestö WHO on julkaissut toimenpide ohjelman kroonisten kansantautien ehkäisemiseen ja yhtenä kohtana tässä on liikuntaa tulisi lisätä 10%. Tähän panostetaan jo nyt ja Suomessa on meneillään useita niin sosiaali- ja terveysministeriön kuin opetus- ja kulttuuriministeriön tukemia kansallisia liikunnan edistämishankkeita esimerkkinä kouluihin keskittyvä Liikkuva koulu- hanke. Terveyden edistämistä on siis näillä ikäryhmillä lisätty koulussa.  Liikkunnan kautta tehtävän terveyden editämisen tärkeyttä kuvaa se, että vuonna 2018 valtioneuvosto julkaisi historian ensimmäisen Liikuntapoliittisen selonteon ja tämän selonteon tavoitteena on luoda pohjaa 2020-luvun liikuntapolitiikalle Suomessa. Tämän lisäksi liikkumisen lisääminen on maininta myös hallitusohjelmassa.


In reply to Tanja Lindqvist

Re: 4. ja 5. luokkalaiset

by Laura Pauliina Kernen -
Suomessa on alueellisia eroja ja pääkaupunkiseudulla on keskittymiä ja lähiökouluja, joissa oppilashuollon tukitoimien määrä on valtava. Perheiden sosioekonomisen tausta vaikuttaa perheiden hyvinvointiin. Lehto, Corander ym. toteaa artikkelissaan, mikä käsittelitehtyä kyselytutkimusta, että perheiden sosioekonomisella taustalla oli yhteyttä lapsten elintapoihin, kuten nukkumiseen, ruutuaikaan ja säännöllisen liikunnan harrastamiseen. Vosimmeko ajatella, että niihin oppilaitoksiin, missä oppilailla on keskimäärin enemmän tuen tarvetta ja vanhempien sosioekonominen tausta on heikko, lisäisimme enemmän oppilashuollon palveluita?

Siirtyisimme sellaiseen ajatustapaan, että tukea sinne, missä sitä eniten tarvitaan. Vosimme perustaa jalkautuvia projekteja joihinkin oppilaitoksiin vaikkapa määräajaksi ja lisätä näin heihin kohdistuvaa palvelua.
Ennaltaehäkiseviin palveluihin pitäisi muutenkin panostaa vielä enemmän poliittisessa päätöksenteossa. Mediassa puhutaan jatkuvasti, että mielenterveysongelmiin tulisi puuttua varhaisessa vaiheessa ja oppilaitoksissa. Kuitenkin 750 oppilaan koulussa on vain yksi terveydenhoitaja, yksi kuraattori sekä yksi psykologi. Nämä eivät pysty oikea-aikaisesti tarjoamaan tukea, resurssit eivät vaan ole riittävät, ainakaan omalla työpaikallani isolla yhtenäsikoululla pääkaupunkiseudun lähiössä.

Lehto. R, Corander. C, Ray. C. Roos. Perheen sosioekonomisen aseman ja perherakenteen yhteys alakouluikäisten lasten terveellisiin elintapoihin. Sosiaalilääketieteen aikakausilkehti. 2009:46. file:///C:/Users/keranl2/Downloads/2604-Artikkelin%20teksti-9314-1-10-20110209.pdf