Oppimistehtävän 2 palautus

Oppimistehtävä 2: Terveyden edistämisen julistukset

Oppimistehtävä 2: Terveyden edistämisen julistukset

by Tanja Lindqvist -
Number of replies: 0

Tehtävän tekemisen aloitin pohtimalla mitä ja miten käsitän terveyden edistäminen määritteenä. Päättelin sen olevan toimintaa, jonka kautta lisätään yksilön mahdollisuuksia ja edellytyksiä huolehtia sekä omasta että ympäristönsä terveydestä. THL määrittelee terveyden edistämisen toiminnaksi, jolla ”tuetaan ihmisen tai yhteisön vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä oman terveyden määrittäjiin ja siten terveyden kohentamiseen sekä työ- ja toimintakyvyn ylläpitoon ja parantamiseen”. Se koetaan tavoitteelliseksi ja välineelliseksi toiminnaksi hyvinvoinnin aikaan saamiseksi sekä sairauksien ehkäisyksi. THL.n määritelmä on laajempi ja kattavampi kuin oma ajatukseni määritelmästä oli. Terveyden edistäminen tunnutaan kokevan tavoitteelliseksi ja välineelliseksi toiminnaksi, hyvinvoinnin aikaan saamiseksi sekä sairauksien ehkäisyksi. Ajattelen tämän olevan termi, jolle löytyy monen tasoisia määritelmiä niin kotimaassa kuin kansainvälisesti ja jokainen määritelmä on omalla tavallaan oikea tai oikeassa. 

Lukiessani Maailman terveysjärjestön (WHO) terveyden edistämisen julistuksia ja niiden sisältöjä koin, että Ottawan julistuksessa 1986 yhteisö- käsite mainitaan varsin laaja-alaisena ja löyhänä, jopa irrallisena käsiteenä, mutta samalla kuitenkin luodaan jo hieman pohjaa yhteisön merkitykselle. Tuolloin todettiin, että ihmisten kaikista yhteiskuntaluokista tulisi olla mukana terveyden edistämisessä yksilöinä, perheinä ja yhteisöinä. Tämä jää yleisenä ilmaisuna julistuksen kontekstiin, eikä kovin tarkasti lähdetä erittelemään mitä tähän kuuluu tai mikä yhteisön painoarvo kaikkeen kokonaisuuteen on. Tuolloin tunnuttiin huomiovan yhteisö siinä, että edistämisohjelmien ja sairaanhoidon tulee olla adaptoitavissa paikallisiin tarpeisiin. Adeleiden 1988 julistuksessa painotusta aletiin siirtää terveyden hoidosta kohti terveyden edistämistä. Tuolloin huomioitiin, että terveyden edistämisen eteen tehtävän työn olevan tarpeellista ja tulosten saamiseksi tulee tähän työhön sitouttaa strategioita niin kansainvälisellä, alueellisella kuin paikallisella tasollakin. Siirrytään siis kohti pienempiä osa-alueita ja yksiköitä.  

Sundsvall:n julistuksessa, vuodelta 1991, tuodaan yhteisön terveyden edistäminen mielestäni fokukseen. Siinä puhutaan kuinka terveyttä edistävä toiminta ja sen vaikutusta tulee koordinoida paikallisella, alueellisella, kansallisella ja maailmanlaajuisella tasolla, kestäviä tulosten aikaansaamiseksi. Jo tuolloin huomioitiin erityisryhmiä sekä sitä, että näihin ryhmiin tulee panostaa yhteiskunnan voimavaroja tasapuolisuuden saavuttamiseksi. Löytyy myös viittaus siihen, että tulevien sukupolvien tarpeet tulisi huomioida. Sundsvall:n julistus painottaa sosiaalisen toiminnan vahvistamista. Dokumentissa puhutaan ”kutsusta” kannustavan ympäristön luomisesta ratkaisuna terveyden editämistoiminnan jalkauttamisena yhteisö tasolle, jolloin mahdollistetaan laaja- alainen yhteisön osallistuminen ja kontrolli. Yhteisö nähdään tärkeänä voimavarana, jolle annetaan mahdollisuus ottaa vastuu omasta terveydestään ja ympäristöstään.

Yhteisö- käsitettä antaa minulle mielikuvan ihmisryhmästä, jonka jäsenet tuntevat toisensa ja mahdollisesti jakavat samanlaisia arvoja. Yhteisön koko ei ole oleellinen, se voi muodostua vain muutamasta jäsenestä tai sitten voidaan puhua yhteisöistä, jotka muodostuvat sadoista ihmisistä. Peltomaan ja Vehmasen lukion elämän katsomustieto- kirjan mukaan yhteisön muodostumisessa on tärkeää, että siihen kuuluvien ihmisten, jäsenten, välillä vallitsee yhteenkuuluvuuden tunne. Yhteisöillä on todettu olevan myös elinkaari eli ”kestoaika” ja erilaisten yhteisöjen elinkaaret ovat eri pituisia. Elinkaaren pituuteen vaikuttaa se, mitä varten kyseinen yhteisö on alun perin liittynyt yhteen. Kirjallisuudesta löysin käsitteen narikkayhteisö, jolla kuvattiin sellaista yhteisöä, joka kokoontuu yhden kerran ja häviää sen jälkeen (Peltomaa &Vehmanen, 2017 s.18). Nyky-yhteiskunnassa on huomattu, että yhteisöjen ajallinen kesto lyhenee, sillä ihmiset kokevat epämieluisena pitkäkestoisen sitoutumisen. Pitäisikö tätä ajatella uutena haasteena terveyden edistämiselle yhteisöissä? Mielestäni kyllä ja se vaatii ihan uudenlaista lähestymistä asioihin. Jäin myös pohtimaan, että jos yhteisön kesto on hyvin lyhyt, kuinka ihmisiä pystytään sitouttamaan toimintaa? Tutkimuksissa yhteisöjen on todettu vähentävän esimerkiksi masentuneisuutta, joten onko tämä nykyaikainen trendi lyhytkestoisiin yhteisöihin omiaan lisäämään sairastuneisuutta tai altistumista sille? Sundsvall: in julistuksessa todetaan ”Mediating between conflicting interests in society in order to ensure equitable access to supportive environments for health”. Mietin, että yhteisöjen lyhytkestoisuus voisi olla yksi tällainen terveyden edistämisen eturistiriita, jonka kanssa yhteisöjen ja yhteiskunnan tulee nykyään navigoida saavuttaakseen kannustavan toimintaympäristön. 

Kolmantena käsitteenä tehtävässä tuli määritellä mitä Terveys on?  Martti Kekomäki määrittelee kirjassaan ”Etiikasta Ekonomiaan ja takaisin” terveyden ihmisen selviytymiseksi omassa arjessaan tai vielä osuvammin ihmisen kyvyksi pärjätä (s. 18). Kysyin 5 – vuotiaalta lapselta mitä terveys on? vastaukseksi sain ”sitä kun en oo kipeä”. Terveys- määritelmä voi siis vaihdella sen mukaan kuka sitä määrittää ja mihin sitä verrataan. Terveydellä voi katsoa olevan itseisarvo eli se, miten pärjätään ja kuinka pärjääminen koetaan.  Luin professori Jussi Huttusen Duodecim:iin kirjoittaman artikkelin terveydestä ja siinä todettiin, että  terveys on koko ajan muuttuva tila, johon vaikuttavat monet sisäiset ja ulkoiset tekijät, mutta jokainen määrittää terveyden omalla tavallaan ja tämä on se tärkein määritelmä. Yhdelle kyky tehdä työtä voi olla tärkeää terveyttä määritellessään, tuolloin terveys ja siihen kuuluva pärjääminen on liitetty tavoitteellista toimintaa, mahdollisuuteen ansaita elanto, tästä on siis tullut terveyden välinearvo. Jaana Hallamaan artikkelissa todettiin, että usein terveyden arvon huomaa vasta, kun sen menettää tai sairastuu ja tästä ajatuksesta olen täysin samaa mieltä.

 

Lähteet:

Hallamaa Jaana: Yhteisön arvot ja ykslön terveys – artikkeli. Duodecim 2004; 120:1439-44

Huttunen Jussi: Mitä terveys on? Duodecim 26.1.2018. Linkki artikkeliin www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00903  Linkki tallennettu 3.1.2020 klo 20:39

Kekomäki, Martti: Etiikasta Ekonomiaan ja takaisin. Helsinki; Duodecim, 2019

Peltomaa H, Vehmanen E.  Lukion Elämänkatsomustieto 3. EU: Opintoverkko Oy, 2017

THL netti- linkki määritteistä https://thl.fi/web/hyvinvointi-ja-terveyserot/eriarvoisuus/keskeisia-kasitteita. Linkki tallennettu 1.1.2020 klo 16.